Olen aina kuvitellut olevani ns. kevatihminen. Vuosien karttuessa olen alkanut nakojaan loytamaan kivoja juttuja jokaisesta vuodenajasta ja toki jokaisessa on myos sellaista mista en sitten tykkaa lainkaa . Tanaan huomasin nauttivani, tuulen puuskista, ikkunaa piiskaavista sadekuuroista, kuurojen valilla auringon pilkahduksista, kynttiloista ja glogista. Sen sijaan en tykkaa tuoksukynttiloiden aiheuttamasta paansarysta. Taytyisikin menna varastoon etsimaan muuton jaljilta kynttilalaatikko, jossa on ihan tuoksuttomia kynttiloita ja tuikkuja. Samalla reissulla voisin katsella myos lankalaatikkoni, se jos mika on varma syksyn merkki.
Aitini on tuikkuihminen. Pimean aikaan hanella palaa lahes aina ainakin yksi tuikku keittion ikkunalla ja eraassa lehtijutussa han sanoi toivovansa, etta jokaisen ihmisen paivaan mahtuisi edes tuikun verran valoa tjsp.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti