Hyvaa Uutta Vuotta!
Talla kertaa paatin, ettei mitaan suuria lupauksia eika suunnitelmia uudelle vuodelle. Kun vain pysyittaisiin terveina. Viime vuosi oli aika tapahtumarikas ja kaikin puolin hyva, vaikka ainahan sita jotakin draamaa, jos ei muuta niin parisuhdekriisia ;) No nekin on taas ainakin hetkeksi selatetty ja siltakin osin elama on kuosissaan.
Tuo terveyshan on sellainen asia, mita oikein osaa arvostaa, kun sen menettaa. Itse sairastuin yli 20 vuotta sitten tautiin, joka ei koskaan parane, haavaiseen paksunsuolentulehdukseen, colitis ulcerosaan. Tauti itsessaan ei ole kuolemaksi, mutta sen myota syopariski kasvaa. Vuosittain on kontrollit ja muutaman viikon paasta on taas niiden aika. Tana vuonna on taas tahystyksen vuoro. Huomaan taas tarkkailevan vaivojani ja etsivan oireita "suurennuslasin" kanssa. Hetkittain olen varma, etta on jotakin vialla, vaikka jarella ajateltuna ei mitaan oireita olekaan. Olen vahan tallainen etukateen murehtija luonteeltani ja aina kuvittelen pahinta...
Huomenna mennaan laskettelemaan koko porukalla. Viime talvena meilla oli kausiliput, mutta talle vuodelle ei raskittu niita ottaa, kun ei lapset viela niin hirmuisen innostuneita ole tai ainakin kauden loppupuolella jo kyllastyttaa. Toivottavasti pojan jalka kestaa. Nyt on taas lupa harrastaa normaalisti, kyllahan sita murtumaa kaksi kuukautta on sairastettukin. Lapset alkavat olla jo sellaisia hurjapaita rinteessa, etta itsea valilla hirvittaa ja minahan sielta aina viimeisena alas tulen :)
Tanaan oli muuten aivan ihana aurinkoinen paiva. Kaytiin koko porukalla vahan kavelemassa ja jain sitten siivoilemaan pihaa. Fleece paalla tuli ihan hiki, kun karrasin kottareilla lehtia ja havunneulasia ja olipa siella oksiakin joukossa. Ja sita piikikasta karhunvatukkaa. Mitenkohan siita paasisi eroon, kaivamalla kenties, kun juuret ovat tiukasti syvalla maassa. Tassa pihassa ehka parjaa lapionkin kanssa, mutta tuolla pellolla tarvii varmaan kayttaa jotain isompaa konetta. Mietitaan vahan, etta jos laitetaan maalammolle tama lammitys, kun tuo kaasu on aika kallista, niin samalla kuin sille putkelle kaivaa ojaa vois ruotaista nekin piikkikammotukset pois. No ensin taytynee selvitella, kuinka kovat kustannukset tuosta maalammosta tulee, onko meilla edes siihen varaa lahiaikoina. Kasvimaan paikan voinee pienemmallakin koneella kaivaa, kun vaan keksisin mihin se laitetaan.
Hevosrintamalta uusia tuulia sen verran, etta minulle tarjottiin "ylennysta" siella rescue paikassa. Tahan asti tyonkuva on ollut vaan sita lannan lapiointia, mutta jatkossa voinen ruveta myos ruokkimaan hevosia ja siirtelemaan tallista tarhoihin. Takana tassa on ajatus, etta kokemuksen karttuessa meidan on mahdollista ottaa hevonen/-sia sijaiskotiin. Siina sitten nahtaisiin riittaisko rahkeet joskus siihen omaan kopukkaan. Pitais varmaankin alkaa taas ottaa niita ratsastustunteja ja alkaa elvytella niitakin taitoja. Kaverikin siihen hommaan on tarjolla eli tytosta on kasvamassa ihan aitinsa veroinen elainrakas, heppahopero.
Nyt taytynee lahta etsimaan ne hiihtokamat, jotta paastaan ajoissa rinteeseen.
Heippa,
Suvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti