Tervepa terve!

Kirjoitussuoni on paassyt aivan ehtymaan tassa viimeisen kuukauden aikana. Tama kevat on ollut ilmojen suhteen aikamosta vuoristorataa. Valilla oli jo helletta parisen viikkoa ja sitten tuli kylma ja sateet. Anopin kanssa saatiin piha kitkettya ja nyt se on jo pahemmassa kunnossa kuin silloin. En vaan haluaisi mitaan myrkkya siihen laittaa...

Pentu on pieni riivio, teravine hampaineen. Siita ei taidakaan tulla kovin suurta koiraa. No kun edes tervepainen tulisi.

Kanat paasevat paivaksi ulos tarhaansa, valilla joudun kantamaan ne jonnekin suojaan, kun lahden hakemaan lapsia yms. Tarhasta puuttuu katto ja kanojen asumus, mutta aitaus kuitenkin, jossa ovat suojassa tuolta koiralta. Nyt kun olen niita useampana paivan raahannut koirankantokopassa, osaavat jo itsekin menna koppaan. Ja pihalla seuraavat minua.

Sunnuntaina meille tuli kaksi uutta asukasta. Adoptoin kaksi villikissaa ulkokissoiksi. Molemmat ovat leikattuja ja elainlaakarin tarkastamia seka madotettu ja rokotettu. Molemmat ovat vuoden ikaisia tyttokissoja. Isompi on musta ja tosi seurallinen tapaus, vaikka papereihin oli merkitty, etta "dangerous". On kai siella tarhalla raapaissut tai puraissut tyontekijaa. Mutta todella positiivinen yllatys, etta on ihan kesy. Toinen taas...on sitten ihan villi. Sahisee ja paksahtelee ja pysyttelee piilossa. Naita taytyy pitaa kolme viikkoa "eristyksessa", jotta oppivat mihin se ruoka tulee ja tottuvat vahan meihin ihmisiin. Kolmen viikon paasta paasevat sitten irti ja toivottavasti pysyvat tassa meidan pihassa ja pyydystavat kaikki hiiret ja muut ikavat jyrsijat. Toivottavasti aika tekee tehtavansa tuonkin pikku kilpparin (varitys) kohdalla ja sekin kesyyntyisi edes pikkaisen.

Mies on kahden viikon tyomatkalla Suomessa ja kylla on myonnettava, etta aiti on vahan vasynyt. Kaiken muun lisaksi mulla tuntuu olevan vahan vatsatautiakin...Nyt alkaa silmat luppasta siihen malliin, etta paree pistaa konen pois ja kompia peiton alle.

Kivaa paivaa kaikille,
Suvi