Tuossahan se jos otsikossa tulikin. Meillä hedelmäpuut notkuvat hedelmien painosta ja minä parhaani mukaan niitä yritän jatkojalostaa hyötykäyttöön. Olen leiponut, tehnyt hilloa,sosetta, pakastanut omenoita lohkoina ja mehuttanut. Nyt laittakaa jakoon parhaat reseptinne, jotta saadaan tänne meidänkin mäelle jotain uusia tuulia. Kanat munii varmaan makeita munia, kun herkuttelevat päivittäin joko tuoreilla hedelmillä tahi perkausjätteillä.
Vuohikuume on edelleen kova ja mies hannaa edelleen vastaan, no kunhan kiireet tästä helpottaa...kurssillakin olen jo vuohien hoitoon perehtynyt. Ja nyt sen olen omin aistein todennut vuohipukin haju on hirmuinen, mutta kuohittu (onkos se edelleen pukki?) ei enää sitä hajua eritä.
Kanat ovat hiljaiseen tahtiin aloitelleet munintaansa. Nyt ollaan jo lähes muna päivässa tahdissa. Valitettavasti joku kyseisen tarhan yksilöistä on erittäin typerä ja rikkoo munia. Tänäänkin kävin useamman kerran kurkkimassa löytyiskö munaa ja lopulta sen sitten rikottuna löysin.
Kissan tultua taloon on meille selvinnyt, että aikamoinen hiiri/jyrsijä populaatio täällä jyllää. Mou-neiti on osottautunut oikein oivaksi metsästäjäksi. Ainut ongelma (?) on nuo portaalle ilmestyvät raadot, jotka sitten kissan brutaalien leikkien jälkeen päätyvät vielä Busterin vielä rajumpien leikkien leikkikaluiksi. Ja kyllä Vappu-kukkokin niistä osansa saa.
Kouluvuosi alkoi lapsilla uudessa koulussa ja toistaiseksi on sujunut todella hyvin. Kavereita tuntuu olevan molemmilla. Ja opettajat ovat mieluisia.
Rescuessa työskentelen edelleen kaksi kertaa viikossa. Välillä enemmän draamaa välillä vähemmän, yleensä ihmisten kesken. Liian monta naista samassa paikassa. Luopumistakin on tapahtunut. Yksi hevosista osottautui liian vaaralliseksi ja jouduttiin lopettamaan. Nuori ja terve hevonen kyseessä, mutta oliko elämänsä ensimmäisinä vuosina kokenut niin paljon pahaa ihmisen taholta, että mikään ei sitä virhettä pystynyt paikkaamaan. Sai kuitenkin viimeiset vuotensa elää rakastettuna, hoidettuna ja kylläisenä, se ei vaan riittänyt :(
Ja Buster poika kasvaa ja tekee tihua. Ei nyt onneksi kovin suurta, mutta sanotaanko, että sotkua syntyy. Hän rakastaa lukemista ja syventääkseen lukemansa pureskelee ja repii kaiken pieneksi silpuksi. Sille otti vähän koville lasten kouluun meno, mutta nyt tuntuu, että elämä on taas hetkeksi raiteellaan. Virtaa siinä on kuin pienessä kylässä. Jalkapallo on osottautunut todella hyväksi liikuttajaksi. Kaverin puuttuessa haastetaan kissaa tai kukkoa. Vappu on välillä aivan hepakassa naisiaan suojelessa koiralta, Koiran ja kanojen yhteisulkoilu tapahtuu aina minun valvovan silmän alla, ja kanojen onneksi ei kovin usein.
Nyt painaa uni silmäluomia, joten riemukasta perjantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti