Eilinen ei ollut hyvä päivä

Vaihteeksi taas hellettä pukkaa. En valita.

Maanantai päivä meni työpaikan orientaatiossa. Hirmuinen nivaska papereita täytettävänä ja kuivaa videota tuberkuloosista, hivistä ja hepatiiteistä jne. Perjantaina alkaa työt. Alan siis tekemään aamuvuoroa yksityisessä hoitokodissa pari kolme kertaa viikossa. Potilaat ovat vammaisia/vammautuneita ja riippuvaisia hengityskoneesta yms. Työnkuva vielä hitusen epäselvä, mutta koska kyseessä on kodinomainen hoitopaikka tarkoittaa se, että perustarpeista huolehtimisen lisäksi teen ruokaa ja pyykkiä yms. Asukkaita on enimmillään kuusi ja meitä hoitajia vuorossa kolme.

Mää niin rakastan näitä meidän maisemia ja vuoria. Etualalla laskuvarjokerhon lentokenttä. Kuva napattu puhelimella liikkuvasta autosta.

Eilinen alkoi lupaavasti. Päästin kotkottajat ja vaakut ulos ja tuolla ne pihalla käyskentelivät onnellisena. Tulin sitten Busteri vanavedessä sisälle haukkaamaan lounasta, kun kuului mieletön kotkotus. Vilkaisin heti ikkunasta ja koko kanalauma oli kovin järkyttynyt jostakin. Kokosin kaikki häkkiin ja huomasin, että pari kanaa on hukassa. Aloin niitä siinä etsiä ja eiköhän kojootti luikkinut pellon reunassa. Ei sillä kyllä mitään suussa näyttänyt olevan. Toisen kanan löysin piilosta peräkärryn alta, mutta harmaata pikkukanaa ei löytynyt mistään :(. Siihen loppui onnellisten kanojen vapaat ulkoilut ja saavat tästä lähtiä olla vapaana vaan, kun olen itse vahtimassa. Harmittaa kyllä, mutta onhan se riski ollut olemassa ja olen sen tiedostanut, aikaisemmin on ollut vain niin hyvä tuuri, mutta nyt kaksi kanaa lyhyen ajan sisällä ja se kissakin vielä. Ehkä siirryn isompiin eläimiin.

Jossakin aikaisemmassa postauksessa mietin, että pitäiskö eka vuoden mansikantaimista napsia kukat pois. Ei tarvi enää miettiä...peura oli toissayönä vieraillut mansikkamaalla ja syönyt kukat ja polkenut suojakankaat rikki. Luin jostakin, etteivä tykkää sipulista ja niinpä kylvin sipulit molemmin puolin mansikkamaata eilen illalla. Pojalle annoin neuvoksi käydä pissalla kasvimaan nurkalla :) Seuraavaksi varmaan täytyy ostaa se haulikko....Mutta jos kuitenkin yrittäis rakentaa aidan ensin. Harmi vaan, kun meillä miehen kanssa on nää pihaintressit vähän erilaisia.

Hän tekee perustuksia lasten uima-altaalle....ja tekeekin niin maan perusteellisen perusteellisesti, että meinaa tämmöisen hätäisemmän ihmisen hermot olla hävöksissä. Puolentoista viikon päästä (Memorial day) on allaskauden avajaiset. Kysymyksessä on sellainen iso maan päälle tuleva allas. Toissa kesänä neiti melkein asui tuolla altaassa. Loppukesästä hiukset oli ihanan vihreet ja takkuuntuneet niin, että selvitysaineeksi kävi hevosille tarkoitettu Cowboy magic :)

Ja vielä eilisen saldoon meni sekin, että traktorin perään tuleva `niittokone`on sitten rikki. Eli sen onnistuin silloin kerran taannoin rikkomaan....Että siihenhän se mun ruhtinaallinen palkka sitten meneekin. Mä oon tämän v....sen jo kärsinyt, mutta miestä se tuntui eilen riipovan.

No sitä nyt tuntuu taas riipovan kaikki. Liekö se tää mun töihinmeno vai omat työkuvionsa, mutta joku sitä taas risoo. Tai ehkä se on vaan perusluonteeltaan sellainen pessimisti ja tiukkapipo :) Ja minä tälläinen perus positiivinen ilopilleri, yeah! Kohta vietämme neljättätoista hääpäivää ja yhessä on oltu syksyllä 21 vuotta. Eli kriisivuotta eletään. Eikös se pitäis muuttua taas positiiviseksi kaikki, nimittäin jos sitä seittemän vuoden sykliä ajattelee...Toivottavasti se ei tarkoita sitä, että ens vuosi on se kriisivuosi....no joo. Totta toinen puoli ja vitsiä loput.

Tässä kuitenkin naurattaa :)