Paiva pulkassa

Lapset aloittivat koulunsa paria viikkoa ennen muuttoamme. Halusimme pitaa lapset viela taman vuoden samassa koulussa, joten taktikoimme vahan nain. Koulu oli hyvaksi havaittu ja eskarin ope oli entuudestaan tuttu (sama ope oli pojallakin) ja kakkosluokan opet hyvaksi kehuttu. Taallahan julkisten ja varmaan myoskin yksityisten koulujen tasot vaihtelevat aikalailla. Nykyinen koulupiiri on hyvassa maineessa, kun taas uutta pidetaan huononpana, mutta koulu kohtaistahan tamakin ja jopa opettaja kohtaista. Koululla vahan niskoiteltiin vastaan jaamistamme, koska koulu on tosi taynna, mutta olimme kesan aikana, ennen muuton varmistumista jo olleet yhteydessa koulupiiriin ja sielta luvan jaamisellemme saaneet, joten eipa siina sitten koulullakaan/rehtorillakaan ollut vastaan nurisemista. Uuden koulupiirin piti vapauttaa lapset heidan piiristaan ja nykyisen hyvaksya siirto. Itseasiassa hyvaksymista en ole viela saanut, joten ei tama vielakaan liene kirkossa kuulutettua.

Uudesta lahikoulustamme en ole kovin ilahduttavia kommentteja kuullut, mutta elan toivossa, etta meilla on nyt vuosi aikaa paneutua ja tutustua alueen kouluihin ja tehda valinta oman harkintamme mukaan.

Joudumme nyt itse kuskaamaan lapset kouluun ja kotiin. Lahikouluun olisi bussikuljetus. Onneksi miehen tyopaikka on silla suunnalla, joten han aamuisin pystyy viemaan lapset ja mina haen neidin eskarista 11.15. Poika paasee klo 15 ja hanen hakunsa on yleensa minun vastuullani, mutta toisinaan mieskin pystyy hanet hakemaan. Mutta jos mies on reissussa tai muuten estynyt, ajan koululle kolme kertaa paivassa. Matkaa on noin 15 minuuttia suuntaansa.

Tanaan mies vei ja haki pojan, joten minun ei tarvinnut kuin kerran kayda koululla. Koulun jalkeen kerkesivat hetken leikkia naapurin lasten kanssa kunnes alkoi harrastukset. Tanaan molemmilla oli jumppa samassa paikassa kello 17 (tytolla tunti ja pojalla 2h, kun on trampoliini joukkueessa) ja sielta 19 partioon. Kotiin tultiin joskus puoli yhdeksan jalkeen ja eipa siina lapset juurikaan muuta jaksaneet, kuin hampaat pesta ja sankyyn.

Poika kuului vahan aikaa lukevan Finland-kirjaa englanniksi. Heidan pitaa joka paiva lukea aaneen vahintaan 20min ja sitten on matikan laksya seka spelling words. Laksyt palautetaan perjantaisin, joten ei haittaa vaikka ei kaikkea kerittykaan tanaan. Huomennakin on kiireinen iltapaiva, kun tytolla on uinti ja pojalla karate. Onneksi nekin ovat samassa paikassa samaan aikaan. Laksyja tehdaan autossa ja tunnin alkua odotellessa.

Uskallanko edes myontaa, miten nautin niista aamuista kun mies vie lapset ja itse saan jaada rauhassa juomaan aamukahvit ja istahtaa koneelle. Siita sitten pikkuhiljaa kaynnistyn paivan puuhiin. Ei siina nyt hirmuisia kerkia tehda, ennen kuin tyttoa pitaa lahta hakemaan, mutta jotain kuitenkin.

Tanaan oli vahan ankean nakoinen harmaa, kostea syysaamu, mutta niin se vain muuttui kauniiksi aurinkoiseksi ja lampimaksi paivaksi. Pyykkia tuli pestya useampi koneellinen ja ripustettua ne ulos kuivamaan. Paaltaajettavalla ruohonleikkurilla tyton kanssa huristeltiin myos. Tunnen suurta tuskaa, karratessani tuota nurmea/heinaa tontin peralle kompostiin. On sen verran pitkaa, ettei viiti jattaa keraamatta. Yritan puhua miesta ympari pariin vuoheen tai josko alettais sijaiskodiksi jollekin pelastetulle hevoselle. Han ei ole kovin innoissaan naista suunnitelmistani, mutta kerrankos sita ollaan miehen paa saatu kaannettya ;D

Talon varikin pitaisi paatta. Kolmea vaihtoehtoa olen sutinut laudalle ja huomenna pitais mallailla, josko niista joku silmaa miellyttais. Itsehan olisin tietysti punamullan kannalla, mutta hiemanko ihmiset katselivat kieroon, kun siita mainitsin...taalla ei juuri punaisia taloja nae. Taidetaan siis paatya johonkin neurtaaliin vaalean beige/ruskea valkoisilla trimmeilla.

Nyt alkaa talla mammalla olla takki tyhja, joten se on hyvaa yota ja huomenta!