Suojelusenkeli

oli pienella Owen pojalla tanaan mukanaan, kun potkulaudallaan kurvaili isolle tielle.

Vein lapset karateen ja suuntasin kiireella kotia pain tekemaan ruokaa ja siivoilemaan, kun illalla olisi pojan partiotapaaminen meilla.No suunnitelmat muuttu sen ruuan ja siivoilun osalta, kun noin kilometrin ajettuani suht vilkasta tieta, tielle polahti pieni poika potkulaudallaan ja heti kohta takaisin tulosuuntaansa. Onneksi oli suht hiljaista ja avoin paikka, joten autot kerkesivat hidastaa ajoissa, nopeusrajoitus oli jotain 60km/h. Onneksi silla kohtaa oli juuri sellainen tyhja keskikaista, joten hatavilkut paalle ja auto parkkiin (jai tietysti kayntiin ja ovet auki ja kaikki omaisuus siella) ja santasin pojan peraan. Lapsi raukka oli vahan kauhuissaan, etta mikas tati ihminen sielta tuolla tavalla peraan rynni. Joku toinen auto oli pysahtyneena kanssa ja herrasmies heilutteli puhelintaan, etta soittaa hatanumeroon. Mina yritan vakuuttaa lapselle, etta en ole pahoissa aikeissa, mutta etta han on nyt hurjan vaarallisessa paikassa ja missas mahtaa vanhemmat olla. Aiti toissa ja isan olinpaikka oli viela epaselva. No siina sitten kyselin missas se koti mahtaa olla ja mista han on tulossa ja tietaako kukaan, etta han on yksin liikenteessa....Todennakoisesti isa oli hakenut vanhemman lapsensa koulusta autolla ja antanut poikien tulla keskenaan "kevyenliikenteenvaylaa", isoveljea emme kylla nahneet lain ja isakin tuli paikalle vasta useamman minuutin jalkeen (ei mitaan hajua ajankulusta, odottavan aika on tunnetusti pitka)...no poliisit oli soitettu, joten niita sitten siina porukalla odottelimme. Mulla hakkas sydan ja jalat tutisi, kun annoin poliisille yhteystietojani. Toivottavasti tarinalla on onnellinen loppu. Taallahan on aika tavatonta, etta tuollainen alle 6v yksin on liikenteessa ja viela vilkkaalla tiella. Se kevyen liikentaanvaylakin oli jo silla kohtaa loppunut, joten ihan pientareella se poika oli menossa. No saikahdyksella tasta toivottavasti selvittiin ja toivottavasti se oli vaan isalta hetkellinen huono valinta...

Muutenpa tanaan ihan normi paiva. Aamulla, joka keskiviikkoiseen tapaan, olin pojan luokassa luetuttamassa lapsia eli viisi lasta vuorollaan lukee minulle valitsemastaan kirjasta noin 15 min. Toisinaan tenttaan luetun ymmartamista yms. Sittenpa ruokakauppaan hortoilemaan ja tappamaan aikaa, kunnes tytto reilun tunnin paasta paasi koulusta ja sitten kotiin lounaalle ja paivalevolle...aiti siis vilkasi naamakirjan ja sahkopostit, tyton nukkuessa kainalossa. Siita sitten pojalle valipala mukaan, karatekamat kassiin ja koulun ja kirjaston kautta sinne karateen. Ja sitten tuon episodin jalkeen kotiin, tiskeja yms. ja huomasin etta viemari yrittaa tukkeutua jossakin ja tiskialtaan vedet nousee alakerran lavuaariin...partiolaiset vanhempineen saapuivat ja mina yritin pitaa neidin sielta pois. Pojat olivat aareattoman villeina ja mua arsytti, kun kukaan ei niita oikein komentanut. Mutta meilla tuo on miehen vastuulla, joten tyynen rauhallisena hammasta purren pysyttelin poissa tilanteesta. Ja nyt tassa koneella sitten puolinukuksissa, etsin majapaikkaa meidan tulevalle lomalle ja mietin noiden jyrsijoiden hoitopaikkoja.