sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Takaisin terveen kirjoissa

Olipas se sitkea tauti, mutta eikohan se nyt jo ole voitonpuolella. Vahan viela on tukkosta nenaa ja satunnaisia yskanpuuskia, mutta ei mitaan kamalaa.

Eilinen paiva menikin sitten jo toissa suomikoulussa. Opetan 5 vuotiaiden ryhmaa ja lapsia ryhmassa on 11. Taman ryhman kanssa olen ollut nyt pari vuotta ja on kylla tosi kiva porukka, ja ikava tulee, kun jatkavat toisen open kanssa ensivuonna. No mina saan uuden ryhman ja nailla nakymilla ovatkin sitten ihan niita koulumme pienimpia.

Omien lasten kohdalta sain koulupaatoksen tehtya, vihdoin. Taman kouluvuoden olen kuskannut heita edellisen asuinpaikkamme kouluun. Matka nyt ei ole mikaan mahdoton, noin 15min, mutta kolmesti paivassa siihenkin vierahtaa yllattavan paljon aikaa. Olen kylla tykannyt tuosta koulusta ja lapsilla on ollut hyvat opettajat, mutta koska se on eri koulupiirissa meidan on vaihdettava toiseen ja toisekseen tama koulu alkaa olla niin iso ja luokkakoot suuria niin ei se vaihto niin harmita, ainakaan viela. Meidan varsinainen lahikoulu tassa ei sitten maineellaan huimaa. En ole kuullut siita yksinkertaisesti mitaan hyvaa, naapuruston lapset kuskataan muihn kouluihin ja netissa koululle on annettu tosi huono arvosana ja verrattuani koulun testituloksia muihin, totesin etta ei kiitos.

Me asutaan ihan kahden koulupiirin rajalla ja suuntasin katseeni aidan toiselle puolen. Heilla on alakoulu, jossa ainoastaan n.350 oppilasta (puolet nykyisesta), kohtuu hyvat arvosanat, parin tuttavan lapset kay siella ja mika parasta taman koulun bussi kay kaantymassa tuossa meidan risteyksessa ja vaikka joutuisinkin itse kuskaamaan ei sinne ole kuin noin 5 min matka. Poikkesin siella perjantaina pikaisesti ja tapasin rehtorin, joka ilmoitti ilomielin ottavansa meidat sinne. Nyt vaan taytyy toivoa, etta koulupiirien johtajat ovat myotamieleisia ja hyvaksyvat siirron. Onneksi taalla on vaihtoehtoja mista valita ihan nain julkistenkin koulujen valilta ja sitten tietysti yksityiskoulut voisivat olla vaihtoehto, jos haluaa sinne rahansa laittaa. Mieluimmin suosisin kuitenkin julkisia kouluja ja maksan sitten vaikka tutorioinnista ekstraa...

Mies lahti parin tyokaverinsa kanssa laskettelemaan, josta en ilahtanut olleskaan. Olisin toivonut itselleni pienta irrottautumista, kun jotenkin tuntuu, etta olen ollut jo useamman viikon jumissa taalla kotona. Parisuhdekin vaatis vahan hoitamista, mutta mua ei oikein nappaa....No parin viikon paasta lahdetaan viikoksi etelan aurinkoon ja lampoon, toivottavasti se olis sellainen irrottautuminen, etta loytyis taas se yhteinen savel.

Mutta nyt taytynee tarttua tuohon lattialla lojuvaan imuriin ja saada talo jonkinmoiseen kuosiin. Aidin sairastelu nakyy mm. keittion lattian tahroina. Iltapaivalle iski sitten luistelukoulukuskauskin.

Ja loppuun huonolaatuinen kamerakuva meidan tamanhetkisesta "karjasta" eiliselta iltapaivalta. Kauniitahan nuo ovat katsella, mutta tekevat niin paljon tihua, etta en tykkaa. Eli 5 mustahantapeuraa lounasti tassa pihalla ekaksi taas mun puutarhassa ja sitten onneksi sain ne hadisteltya tuonne pellolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti