Mun oma läppäri sanoi työsopparin irti ja tää toimiston pöytäkone on hirmu kaukana alakerrassa....puhelimella jo kerran yritin tuottaa tekstiä, mutta se osottautui hirmuisen hankalaksi ja lukulaitteeni ei ollenkaan suostunut yhteistyöhön bloggerin kanssa. Mutta nyt siis täällä kellarissa.
Meillä on talvi ja paikallisten mielestä hirmu kylmää. Oikeestaan koko tammikuu on mennyt yöpakkasilla ja ei se elohopea päivälläkään ole kovin korkealle kivunnut. Lunta ei meillä maahan asti tullut, mutta sen verran, että satelevan nähtiin. Nyt ollaan viikon verran oltu ihan sumussa. Eipä juuri nenäänsä pitemmälle nää. Periaatteessa siis oikein kivat ilmat, jos tuo sumu vaan hellittäis...
Ikäväksi tämän tekee sen, että olisi aivan ihanteellinen ilma laittaa takkaan rätisevä tuli, kun takka ja puutkin löytyy, mutta siitäpä saattaisi rapsahtaa tuhannen dollarin sakko. Eli näinä ns. pakkaspäivinä ilman laati huononee merkittävästi ja sitä parantamaan on keksitty fire ban. Toki jos talossa ei ole muunlaista lämmitystä puulla,pelletillä tai vastaavalla lämmittäminen on sallittu. Tänään vihdoinkin nostivat luokitusta ja sain viritellä tulen takkaan.
Itse olen ollut taas vaihteeksi toipilaana. Korjautin ensimmäisen raskauden aikana tulleen napatyrän, jospas sitä vaikka bikineihin joskus sujahtaisi, heh! Ensimmäiset kolme päivää leikkauksen jälkeen nukuin, kiitos tehokkaan lääkityksen. Sitten piti herätä ja ihan hyvin olen normi kipulääkkeillä pärjännyt. Nyt on mahanahkassa mahtava mustelma ja pieni haava muistuttamassa toimenpiteestä.
Toipilaana ollessa on ollut aikaa miettiä syntyjä syviä. Ehkäpä niistä joskus joku postauskin syntyy.
Tämän viikon mies onkin sitten siellä kotomaassa ja tämä äippä singahtelee suuntaan jos toiseen lasten harrastusten perässä.
Tämmösiä tänään, jospa joskus jotain järkevämpää
Suvi
Kolmen päivän unet kuulostaa aika herkullisilta mun korviin! Toivottavasti mustelma ja haava pian paranee.
VastaaPoistaJään oottelemaan minkälaisia syntyjä syviä on tullut mietittyä. Toipilasaika on tosiaan mietiskelyyn omiaan ja ehkä tämä vuoden alkukin antaa ajateltavaa - itse olen huomannut olevani taas kovin ajatuksissani tämän tammikuun.
Kumma kylla en niistä unista niin kovasti nauttinut...Tämä vuodenvaihde on ollut aika raskas, varsinkin miehelle, mutta toki se heijastuu sitten minuun ja lapsiin. Katotaan, josko saisin jotain naputeltua koneellekin...
VastaaPoistaLaitoin sulle viestin, mutta se taisi johonkin kadota. Hassua. Mutta siis kävin vaan sanomassa, että pikaista paranemista ja että minäkin jään odottelemaan niitä miettimisten tuloksia. Luen paljon mieluummin sellasta oikeaa asiaa ja elämää kuin mitään liibalaaba-blogeja, joten kovasti toivon, että kirjoittelet pian lisää ajatuksiasi ja elämääsi tänne.
VastaaPoistaJa tuo teidän säätila tuntuu ihanan leppeältä, kun täällä kärvistellään näissä pakkasissa. Joinain aamuina on reippaasti yli -20... Elän toivossa, ettei enää mitään kolmen kympin pakkasia tälle talvelle tulis.
Ja jos sulla onkin kommenttien tarkistus päällä ja tämä on vähän niin kuin toisinto aiemmasta viestistäni, niin jätä toki julkaisematta. =)
Voi hyvin siellä kaukana!
Heli, ei tullut kommenttisi tuplana. Minustakin tama kylmempi saa oli paljon kivempi, kuin tama sade, joka juuri taas alkoi. Pitaa vahan miettia ja jasennella noita juttuja omassa paassa ja katsoa saako niista mitaan jarkevaa tekstia aikaiseksi.
VastaaPoistaJotenkin en ole vaan tyytyvainen tahan tamanhetkisen blogin sisaltoon, mitaan sanomatonta perushuttua:D, mutta minka verran sita on valmis avautumaan elamastaan koko maailmalle...