No niin, nyt on sitten juhlat juhlittu ja huomenna alkaa arki tai no lapsilla on vielä viikko lomaa jäljellä, joten sellainen puoliarki...Joulu meni enemmän ja vähemmän sairastellessa. Itse toivuin aika äkkiä ja poika pääsi tosi vähällä sairastelulla, mutta neiti sitten sairasti koko perheen edestä. Kova kuume ja tiukka yskä. Lähes viikko siinä meni. Joulusuunnitelmat menivät sitten uusiksi ja pukiltakin tuli tekstiviesti, että on sairastunut ja tontut jakavat lahjat oville. Eka joulu ilman pukkia tuntui vähän oudolta, mutta kyllähän se siitä jouluksi muuttui lasten iloa katsellessa. Joulupöytä oli perinteinen suomalainen ensi vuonna lienee toisenlainen, kun ei ne laatikot muulle perheelle maistu. Riisipuuro, karjalanpiirakat, kinkku, rosolli ja graavilohi jääköön, multa osin pöytä kaipaa uudistusta.
Kuusen koristelu oli tänävuonna aika latvapainotteinen eli koristeet kipusivat ylemmäs ja ylemmäs, kiitos Busterin. Muutaman pallon onnistui rikkomaan, mutta onneksi ei sen suurempaa vahinkoa saanut aikaiseksi.
Välipäivät menivät palautuessa suklaata ja salmiakkia natustellen ja lueskellen.
Ja niin se vuosi vaihtui hyvässä seurassa, hyvän ruuan äärellä.
Ensiksi toki vietimme perheen kanssa mukavan päivän laskettelurinteessä. Olikohan toinen kerta koko vuodelle ja ensimmäisen laskun jälkeen/aikana jouduin melkein itkua vääntämään, kun jalkoihin sattui niin maan perusteellisesti. No onneksi sitten monoja säätelemällä kivutkin vähenivät. Lapset osoittivat karusti äidin peränpitäjän paikan rinteessä. En ole koskaan ollut kovin kummoinen laskettelija ja vuodet ovat tehneet entistäkin varovaisemmaksi ja tylsäksikin laskijaksi.
Vuodenvaihdetta vietimme suomalaisten ystäviemme kanssa notkuvien herkkupöytien äärellä kuplivaa juomaa maistellen. No sen verran maistui, etta burana piti napata unilääkkeeksi pitämään pahemmat ohimojyskytykset kurissa. Harvakseltaan kun maistelee niin ei tahdo pää paljoa kestää, onneksi olin tilanteen tasalla eikä tälläkään kertaa tarvi nolona muistella sattumuksia yms. Lupauksia en tehnyt en ainakaan ääneen tunnusta. Ne tavalliset olisi tarpeen, mutta tarvinneeko noita erikseen mennä lupailemaan.
Aamulla väsytti vietävästi, mutta ei niin että olisin kuitenkaan nukkunut. Ärsyttävä yhtälö moinen. Yöllä oli pikkupakkanen, joten reippaana heti tarkistamaan kanatarhan asukkaat ja ihan hyvissä voimissaan kaikki vaikuttivat olevan, mitä nyt vesiastia oli jäätynyt. Rouvat kera Vappu-kukon saivatkin sitten lämpivät aamuvedet ja keittelin vielä kaurapuuron lämpimäksi päiväateriaksi. Ovat saaneet myös herkutella muroilla yms. kuiva-ainekaapin parasta ennen päivämäärän ylittäneillä tuotteilla. Illalla vielä täytin vesiastian kuumalla vedellä, kun näyttäisi tänäkin yönä menevän pakkasen pintaan. Päivän ollessa lyhimmillään alkoivat meidän nuoretkin neidit munimaan, joten poika pääsi eilen ensimmäistä kertaa rahan makuun munabusineksellään.
Nyt jos vielä hetkeksi raahautuisi katsomaan telkkarin tarjontaa (tod.näk. sammun siihen sohvalle). Huomenna on aamutalli ja syytä olisi olla skarppina. Rescuessa on ollut muuttoliikettä ja muutama onnekas on päätynyt omaan kotiin vapauttaen paikan muutamalle muulle onnekkaalle, jotka kurjuudesta ovat juuri pelastetut. Suomessa uutisoitiin lantaan hukkuvista naudoista, täällä meidän nurkilla pelastettiin lannan keskeltä 39 hevosta. Ruokittu ja juotettu, mutta muuten laiminlyöty. Viisi lopetettiin huonokuntoisina, kolme vaarallisena, meidän rescueseen tuli 4 ja muutama muukin onnekas päätyi odottelemaan uutta kotia. Surullista on että 11 palautettiin omistajalle tämän tehtyä tarvittavat korjaustyöt tallissa....
Jotta semmoiset kuulumiset Seattlesta tälläkertaa
Onnea ja iloa Uudelle Vuodelle!
Suvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti