Pakkasaamu

Jos se minusta olisi kiinni, niin meillähän olisi varmaan sekä kaksi että nelijalkaisia sijaislapsia. Mies ei ole ajatuksesta ollenkaan innostunut ja vaatii aikamoisen kypsyttelyn ennen kuin meiltä joku sijaiskodin saa. Hevosellehan on lupa jossakin vaiheessa jo irronnut, mutta pitäis vaan löytää aikaa ja rahaa, että saataisiin kunnolliset, hevosen pitävät aidat tilusten ympärille. Pitäisi käyttää jotain asiaan perehtynyttä ihmistä paikan päällä katsomassa miten aidat olisi järkevä toteuttaa yms.

No nyt meillä on kuitenkin ¨sijaiskoira¨. Velmu on pyreneittenkoira-aussi mix, joka näyttää ihan kaukaasianpaimenkoiralta (mun mielestä). Ihan aikuisen koiran kokoinen, mutta alle vuoden ikäinen pentu. Emäntänsä on työnvuoksi paljon kotoa pois, joten Vempula on meillä ollut nyt enemmän ja vähemmän marraskuulta asti. Maanantaina tuli taas viikoksi. Ihan kiva koira ja mitä paremmin tutustutaan sen paremmin meillä täällä menee. Buster on aivan sairaalloisen mustasukkainen ja eilenkin kävi semmosilla kierroksillä, että silmän valkuaiset olivat aivan punaiset. Yön molemmat viettivät omissa häkeissään ja aamulla otettiin taas kierroksia varmaan koko yön edestä. Nyt ollaan käyty lenkillä ja riehuttu pihalla ja sisällä ja molemmat ovat vihdoin rauhottuneet päivänokosille. Rikkoivat just pistorasian, kun tässä mun ympärillä pitää tietty riehua ja laturi oli seinässä kiinni...

Täällä me mennään

Välillä aina haaveilen tuollaisesta laumanvartijasta, mutta totuus on, että näistä kahdesta Buster on se vartija ja Vempula muistuttaa luonteeltaan enemmän kaikkia rakastavaa kultaistanoutajaa. En tiedä löytyiskö tuosta tosipaikan tulletta luonnetta puolustaa laumaansa tai ehkä me ei vaan kuuluta sen laumaan. Kanat ja kissa saavat aikaan saalistusvietin ja pelkään, että se ottaa tuosta pihasta peuran tai vastavan vainun ja häviää samoin tein. Pari kertaa se on illan pimeydessä niin tehnyt, mutta onneksi on joka kerta tullut takaisin.

Ja täältä tullaan!

Kärsin aina suunnattomista omantunnon tuskistä jättää nämä sisälle häkkiin, minkä vuoksi Busterilla on pihalla oma häkkinsä, johon sen voi jättää kotoa lähtiessä eikä tarvitse pelätä mitä se tällä kertaa tuhoaa. (Multa löytyi aikamoinen kasa parittomia kenkiä ja sohvankulmat on kivasti nykerretty rikki). Tuo ottopoika vaan yllätti hyppäämällä sen 180cm korkean aidan yli ja siinä on vielä sellainen pressukatto päällä, joten aika moista taitoa vaatii tulla tuolta yli. 

Buster ootko siellä?

Eiku olen täällä! Menen moikkaa mammaa, sillä on leipää taskussa.

Täällä on joku haju

Rohkaistun sitten pitämään noita tuossa naapurin pellolla irti. Kun ei oo oma koira kyseessä niin on aina vähän arveluttavaa uskaltaako pitää irti, vaikka tässäkin tätä tilaa on. Buster tulee kutsuttaessa luokse eikä oikeastaan edes lähde liian kauas. Velmukin on niin ruuan perään, että makupalalla ja viimeistaan ruokakupilla sen sain hyvin kiinni.

Tulen,tulen!

Meillä on pakkasta -8C. Aurinko paistaa ihana sää. Toivottavasti kanaset tarkenee, kun tuo meidän koppi ei ole mikään pakkasilmoihin suunniteltu. Laitoin lampun lämmittämään sisälle illalla, mutta ulkona näkyvät nyt olevan. Ankka oli muninut, mutta pakkanen oli rikkonut munan. Pupun siirsin illalla autotalliin. Meinasin ensin sisälle, mutta on niin paksussa karvassa, että pelkään sen saavan lämpöhalvauksen. Kissa pakoilee Velmua, mutta toivottavasti on viettänyt yönsä tuolla heinävarastossa...Illalla kävi mua moikkaamassa.

Meillä kotona, siis siellä Suomessa, kävi viime talvena kovilla pakkasilla niin, että kissa säikähti siskoni koiraa eikä tullut yöksi sisälle. Sillä paleltui molemmat korvankärjet. Oli ressu kuitenkin ottanut opikseen eikä enää kuulemma pakoile siskon kultsua, tosin ei ne nyt ylimmät ystävätkään ole.